MATKALLA POHJOISEEN?

 Oletko kuullut kauhutarinoita Norjan teistä, yksikaistaisista silloista ja varsinkin tunneleista? Huimaako Norjan hintataso, mutta haluaisit nähdä pohjoisen upeaa luontoa,  kirkkaansinisiä järviä vuorten välissä ja upeita vesiputouksia? Silloin sinulle voisi olla hyvä vaihtoehto Ruotsin Lappi ja Norbottenin alue. Tällä hetkellä (kesä 2023) ruotsin kruunu on vielä varsin edullinen, joten se on jopa Suomen hintatasoa edullisempi matkailukohde.

Ruotsiin voi tietysti mennä monin eri tavoin riippuen mistä päin Suomea on lähdössä. Me lähdimme matkaan Kuopiosta henkilöautolla. Aika moni ylittää rajan Haaparannassa, mutta me halusimme pysähtyä matkalla Kukkolan Koskelle katsomaan lippoamista ja syömään erinomaista lohikeittoa, joten rajanylitys tapahtui vasta Ylitorniossa. Sinänsä hyvä valinta, että siellä oli tosi vähän liikennettä, mutta jonkin verran tietöitä oli kyllä. Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi oli valittu Lappesuando Lodge, joka sijaitsi kätevästi matkan varrella. Lisäksi meidän valintoihin vaikuttaa aina se, ovatko eläimet sallittuja. Ja tänne ovat.

Tämä olikin oikein hyvä valinta, koska erittäin ystävällisen palvelun lisäksi heillä oli myös varsin erinomainen ravintola, jossa suositaan paikallisia tuotteita kuten kalaa, peuraa ja hirveä. Lodgen vieressä näytti olevan myös suosittu ”puskaparkki” asuntovaunuilla ja -autoilla matkaaville. Vieressä kulkee yksi Ruotsin kansallisjoista,  Kalix, johon vastaanotosta myytiin kalastuslupia. Joki on tunnettu mm lohijokena. Tällä kertaa ei kuitenkaan tullut kokeiltua kalastusonnea. Aamulla jatkoimme matkaa Kiirunan, jossa täydennettiin ruoka- ja juomavarastot (lähin Systembolaget).

Seuraava pysähdyspaikka oli Abiskon kansallispuisto. Täältä lähtee noin 425 km pitkä vaellusreitti, Kungsleden. Onneksi siellä on myös lyhyempiä reittejä satunnaisille vaeltajille. Täältä löytyy myös tuolihissi 900m korkeuteen Njullà eli Nuolija-tunturiin Aurora Sky-stationille (huom. 17 kesäkuuta-17 heinäkuuta myös iltanousuja). Turistikeskus on suosittu ja parkkipaikka saattaa olla täynnä, mutta tien toisella puolella oleva parkkipaikka oli lähes tyhjä. Niinpä parkkeerasimme sinne ja lähdimme reitille, joka vei ensin Nhajkajavrin rannalle. Sieltä reitti jatkui Abiskojoen rantaa pitkin takaisin lähtöpaikkaan. Matkaa tuli yhteensä noin 6 km ja reitti oli erittäin helppokulkuinen ja hyvin merkitty.

Abiskosta jatkoimme kohti Riksgränseniä. Riksgränsen on ehkä enemmän tunnettu talviurheilukeskuksena, joten siellä olikin mukavan rauhallista näin kesällä. Onneksi olimme varautuneet ja käyneet kaupassa Kiirunassa, koska alueella ei ollut yhtään auki olevaa ravintolaa. ICA-kauppa sentään löytyi 3 km päästä yöpymispaikastamme Arctic Lodgesta.

Riksgränsenin alueella on paljon pieniä järviä ja lampia, joissa saa kalastaa lunastamalla netistä Kiirunakortin (70 SEK/vrk). Miehen suureksi yllätykseksi hän sai jopa mitat täyttävän taimenen lähijärvestä.

Toki vieressä virtasi myös Katterjokk, jossa perhomiehet näyttivät kalastelevan. Se vaatinee eri kalastusluvan.

Riksgränssenin tunnetuin vaellusreitti on Trollsjön eli Rissajàvre. Järvi sijaitsee Geaôgevággi-kivilaaksossa ja on yksi Ruotsin kirkasvetisimmistä. Itse asiassa saamenkielinen nimi Rissajávri tarkoittaa ”sininen kuin palava rikki”. Matkaa parkkipaikalta (E-10 -tien varrelta) perille tuli reilu 5 km (hieman kierrettiin mennessä, kun ylitettiin rata siltaa pitkin) ja nousua 440 m. Aikaa meni melkein 2 tuntia, mutta emme pitäneet kiirettä, vaan ihailimme maisemia.

                                                    

 Perillä meitä odotti sinisenä hohtavan Trollsjön lisäksi aikamoinen tuuli ja luntakin oli vielä heinäkuussa. Mikä maisema nauttia matkaevääksi mukaan otettu avokado-pasta! Jotenkin ruoka maistuu aina paremmalta ulkoilmassa. Upeiden lumihuippuisten vuorien värittämän maisemien lisäksi matkalla pystyi ihailemaan Etelä-Suomessa harvinaisia kasveja, kuten tunturivuokkoa, ruohokannukkaa ja villiyrttinäkin tunnettu väinönputkea. Tuntui, että näin heinäkuussa kaikki mahdolliset kasvit olivat kukassa.

Paluumatka alamäkeen myötätuulessa sujuikin reilussa tunnissa. Kerta kaikkiaan upea reitti, eikä tarvitse olla huippukuntoinen kävelläkseen sen, mutta on hyvä varata aikaa ja eväitä. Vesipulloja voi täydentää matkan varrella tunturipuroista, Ruotsalaisia perheitä näkyi kävelevän myös aika pienten lasten kanssa. Ja oli joku onnistunut raahaamaan teinejäkin sinne 😁  Lähellä olisi ollut vielä upea Laktajakk-vesiputous, mutta tällä kertaa ei enää jaksettu sinne.

Majapaikassa saikin sitten nauttia ansaitun valkoviinin ja illallisen.