MATSUTAKEN METSÄSTYS

Matsutake (suomeksi tuoksuvalmuska), tuo japanilaisten himoitsema kulinaristinen herkku, kasvaa myös Suomessa. Mutta koska laji on yleisempi pohjoisen karuilla mäntykankailla, en ole tähän mennessä vielä onnistunut löytämään ainuttakaan. Niinpä päätin tänä vuonna satsata ja suunnistaa matsutakejahtiin Inariin. Olin kuullut vinkin, että elokuun viimeinen viikko olisi yleensä hyvä hetki löytää matsutakeja. Tosin sieni tiedetään oikulliseksi. Jonain vuonna sitä on runsaasti, joskus ei juuri lainkaan.

Kun lomavahvistus elokuulle oli saatu, niin onnistuin varaamaan mökin Inarista Muotkatunturin erämään reunalta. Mökki ei ole saaressa, mutta koska sinne ei ole tietä, joutuu loppumatkan kulkemaan veneellä. 

Mökkillä ei ole sähköä, eikä todellakaan juoksevaa vettä, vaan se on aito erämaamökki. Edes aurinkopaneleita ei ole, että saisi kännykän ladattua. 

Mutta luontoa ja erämaata on senkin edestä. Rehellisesti sanottuna, tämä tosiasia hieman jännitti. Vaikka tykkään liikkua luonnossa, en ole mikään survival sankari, vaan nautin elämän pienistä luksuksista. Ehkä täällä on jopa karhuja tai muita petoja? Ainakin tällainen nähtiin matkalla.

Tästä huolimatta mökille saavuttua olisin halunnut heti rynnätä metsään etsimään matsutakeja, mutta ensin piti saada kämppä lämpimäksi eli takkaan tulet sekä hakea juomavettä lähteeltä. Ja muutenkin asettua taloksi, joten sienet saivat odottaa seuraavaan päivään.

Aamulla sitten lähdimme matsutakejahtiin. En ollut ihan varma minkälaisista paikoista sieniä kannattaisi etsiä, joten hieman umpimähkään lähdettiin. Sienen vanha suomenkielinen nimi on männyntuoksuvalmuska ja sienikirjan mukaan se kasvaa karuissa mäntymetsissä eli sellaista kohti. Eipä tarvinnut mennä kovin kauas, kun ensimmäinen mahdollinen sieni löytyi. Olisiko se matsutake? Sieni oli niin tiukassa, että juuri ja juuri sain sen kaksin käsin vedettyä irti maasta.  Nuuhkaisu, ja yes! Voimakas parfymimainen tuoksu varmisti asian. Elämäni ensimmäinen tuoksuvalmuska. 💪

Sienikirjan mukaan matsutaken lakki on kuin vastasyntyneen vasikan turkki. En kyllä ole tainnut yhtään vastasyntynyttä vasikkaa nähdä, mutta tämän perusteella oli helppo kuvitella miltä sellainen näyttäisi. Ja nälkähän tietysti kasvaa syödessä. Olisiko näitä lisää? Ja olihan niitä....

...vaikka kuinka ja paljon. Ahneuksissani keräsin korin täyteen. Tosin sitten tuoksu oli jo lähes kuin Stockmannin kosmetiikkaosastolla. Hyvä ettei alkanut särkemään päätä. 

Toki löytyi myös matsutaken näköislajia, kaulusvalmuskaa. Kaulusvalmuska ei ole läheskään niin tiukasti maassa kiinni ja parfymimainen tuoksu puuttuu, mutta kyllähän näissä samaa näköä on. Eli vasemmalla kaulusvalmuska ja oikealla matsutake. Kaulusvalmuska ei ole myrkyllinen, mutta ei myöskään syötävä eli siis pahan makuinen.

Ja mitenkä matsutakea pitäisi valmistaa? Ehkä onnistunein versio oli halstraus. Eli kypsennettiin elävällä tulella samaan aikaan siikojen kanssa pari minuuttia puoleensa ja dippasimme sitten soijakastikkeessa. Suutuntuma pysyi näin hyvänä ja miedon makuinen sieni oli herkullinen.

Ja mikä hämmästyttävintä, tätä sientä, joka Japanissa saattaa maksaa satoja euroja kilolta, ei ilmeisesti juurikaan kerätä Suomessa. Edes Lapissa. Vaikka sen uskotaan lisäävän sukupuolista halukkuutta.  Poroille kyllä näytti maistuvan 😉

Kiitos Inari, ensi vuonna uudestaan!