NOKKONEN

Nokkonen, vihulainen, polttiainen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Jo rautakaudella ihmiset ovat käyttäneet nokkosta ravintona sekä rohtona ja siitä on valmistettu tekstiilejä. Suomessa on perinteisesti uskottu nokkosen parantavan ruuansulatusta sekä estävän mm. kaljuuntumista. Muinaiset Viikingit käyttivät nokkosensiemeniä Viagrana. Sitä voidaan käyttää myös ulkoisesti hiusten huuhtelussa, jalkakylvyissä, kasvien lannoitteena ja tuholaisten torjunnassa. Nokkosen varsista saadaan erittäin hienoja tekstiilikuituja. Kaiken kaikkiaan siis varsin monikäyttöinen.  Ja koko kasvi on hyödynnettävissä. Parhaimman makuisia ovat kuitenkin tällaiset keväiset nuoret versot.

Nokkonen on varsin energiapitoinen sisältäen proteiinia, paljon kuituja, monia vitamiineja, kivennäisaineita (kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, fosforia, mangaania, rautaa, sinkkiä, seleeniä ja kuparia) ja antioksidantteja. C-vitamiinia nokkosessa on jopa kaksi kertaa niin paljon kuin pinaatissa. Nokkosessa on myös A-, B- ja E-vitamiinia.

Nokkosella on kuitenkin huono ominaisuus kerätä nitraattia maasta. Sen vuoksi nokkosta ei koskaan tule kerätä nitraattipitoisesta maasta, kuten navetan takaa tai kompostista. Asiaa auttaa myös, että nokkoset kerätään kolmen aurinkoisen päivän jälkeen, silloin nitraattia on vähän. Varmuuden vuoksi nokkosia ei saa syöttää alle 1-vuotiaille lapsille. Keräämiseen tarvitaan sakset ja riittävät paksut käsineet. 

Nokkosella on myös näköislaji, valkopeippi. Ennen kukintaa ne ovat erehdyttävästi saman näköisiä. Valkopeipin erottaa lähinnä siitä, että siltä puuttuu poltinkarvat. Onneksi se ei ole myrkyllinen, mutta ei myöskään läheskään nokkosen veroinen maun tai ravintoarvojen suhteen.

Nokkonen sopii hyvin monipuolisesti ruuanlaittoon ja leivontaan. Tuoreena käytettäessä se pitää kuitenkin ryöpätä ennen ruuaksi valmistamista. Samoin myös ennen pakastamiseta. Onneksi nokkosen ravintoarvot eivät tästä juuri kärsi. Hyvä säilöntätapa on myös kuivaaminen.  Kuivattua nokkosjauhetta voi lisätä melkein ruokaan kuin ruokaan.

Oman suosikkireseptin valinta on tämän yrtin kohdalla todella vaikeata, koska niin nokkosrisotto, nokkosletut, pesto tai mummon perinteinen nokkoskastike kalalle ovat ihan ehdottomia suosikkejani yrttiruuista. Valitsin kuitenkin lopulta nokkosletut.

Nokkoslettuihin tarvitset:

ryöpättyjä nokkosia

3 dl kivennäisvettä

2 dl kermaviiliä

2 munaa

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

Pane huuhdellut nokkosen lehdet kattilaan kylmään veteen, johon olet lisännyt ripauksen sokeria. Sokeri ei saa maistua, vaan sen tehtävänä on pehmentää nokkosen makua. Nuorille nokkosen versoille riittää, että vesi kiehahtaa, vanhempia lehtiä voit keittää noin 1-2 min. Kaada ne sen jälkeen lävikköön valumaan. Älä heitä vettä pois. Sillä voi suihkuttaa ötökköjen riivaamia kasveja.

Sekoita taikinan ainekset. Nokkossilpun pitää olla jäähtynyttä. Anna taikinan seisoa vähintään puoli tuntia. Paista sitten suuria lettuja. Kuvan lettu on täytetty korvasienimuhennoksella, mutta esim. munavoi tai ihan pelkkä sultajuusto sopivat hyvin letun täytteeksi. Bon Appetit!